Ajatus isille

   Alussa oli äiti, tuo ensimmäinen molekyyli joka teki kopion itsestään. Eevan tyttärien ketju jatkui vuosimiljardista toiseen, kopioinnissa syntyneiden pienten erojen kautta vain hyvin hitaasti muuttuen ja kehittyen.
   Sitten tulivat isät – suvullinen lisääntyminen. Nyt jälkeläinen ei ollut enää pelkkä kopio, vaan aivan uusi yksilö, yhdistelmä kahdesta eliöstä. Evoluutio pääsi vauhtiin ja alkoi täyttää maapallon pintaa, ilmaa, meriä ja maankuorta yhä kauniimmilla ja ihmeellisimmillä uusilla muodoilla.
   Yksi satojen miljardien isien katkeamaton ketju johti lopulta minuun. Tunsin hyvin isäni, isoisääni en koskaan ehtinyt nähdä, ja hänen isästään tiedän vain muutaman hajanaisen seikan, nimen, syntymän ja kuoleman. Millainen oli tuhannes isäni jossain jääkauden Euroopassa, kymmenestuhannes Afrikan savannilla, miljoonas, miljardis isäni?
   Tiedän vain sen, että minulle he kaikki ovat oman elämänsä sankareita, menestyjiä, joita ilman minua ei olisi koskaan ollut olemassa. Jälkeläisistään parhaan kykynsä mukaan huolehtineita isiä, piittaamattomia isiä, tuntemattomaksi jääneitä isiä, kasvatusisiä, satunnaisia isiä, itseinhon täyttämiä isiä, rakastettuja isiä, pelättyjä isiä – mutta kaikki elämän loppumattoman ketjun välttämättömiä lenkkejä. Surkeinkin isä, heikoinkin lenkki, on mittaamattomasti parempi kuin isä, jota ei koskaan ollut.
   Ilman äitejä ei ole elämää. Ilman isiä ei ole kehitystä.

-Esko Valtaoja-

Esko Valtaoja on tähtitieteen emeritusprofessori ja Suomen tunnetuimpia tieteentekijöitä. Hän on julkaissut useita teoksia, joista Kotona maailmankaikkeudessa voitti Tieto-Finlandian v. 2002. Tunnetussa Nurkkaan ajettu Jumala -teoksessa Esko Valtaoja käy kirjeenvaihtoa tieteen ja uskon välisestä suhteesta piispa Juha Pihkalan kanssa. Teos voitti Vuoden kristillinen kirja -palkinnon v. 2004. Valtaoja on tunnettu tieteen kansantajuistamisesta. Hän on arvostellut tieteen jäämistä varjoon uutisvirrassa. Valtaojaa on kiitelty kyvystä kirjoittaa ymmärrettävästi vaikeatajuisista asioista.

Hän on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia, kuten Skepsis ry:n Sokrates-palkinnon v. 2011, Mensa-palkinnon v. 2017 ja Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämän Warelius-palkinnon v. 2020. Logonomit ry valitsi Valtaojan Vuoden puhujaksi 2014.

Valtaojalla ei ole omia biologisia lapsia, ja hän on kertonut isänsä olevan yksi syy siihen, että on pysynyt lapsettomana. Isän alkoholismi, ahdistus ja masennus varjostivat Eskon lapsuutta, ja hän pelkäsi masennukseen taipuvaisten geenien siirtyvän eteenpäin. Valtaoja on puhunut isästään mm. Iltalehden ja Me Naiset -lehden haastatteluissa. Valtaoja harmittelee sitä, ettei isän masennusta koskaan diagnosoitu eikä hän saanut tähän apua. Isä kuitenkin opettajana ja rehtorina auttoi ja inspiroi monen ihmisen elämää. Sivistynyt isä vaikutti myös suuresti Eskon elämään ja siihen, että Valtaojasta tuli tähtitieteen professori.

Valtaoja on isäpuoli vaimonsa tyttärelle ja isoisäpuoli tämän kahdelle lapselle. Vaikka Valtaoja kokee itsekin olevansa synkkyyteen taipuvainen, on hänet nimetty Vuoden positiivisimmaksi turkulaiseksi 2014.